Kevät- ja kesälukemiset 2024

Lumien sulettua olen ammattikirjallisuuden ulkopuolelta lukenut tai kuunnellut kuusi kirjaa. Tietokirjoja kaikki. Vihaan edelleenkin kirja-arvioiden kirjoittamista, joten seuraavassa listaan hupilukemisistani vain lyhyitä heippalappuja. Minunhan pitäisi olla heinäkuussa lomalla eikä koneen ääressä naputtelemassa.

Parhi, Katariina: Saadaan vähän kamaa. Suomen ensimmäinen huumeaalto ja hoidon pioneerit (Gaudeamus, 2023).

Eduskunta sääti huumeiden käytön laittomaksi vuonna 1966. Taustalla oli Suomen ensimmäinen huumeaalto, mikä tarkoitti lähinnä kannabista ja opioideja Pääkaupunkiseudulla, ja sielläkin melko vähäisissä määrin. Paniikki niistä silti tuli. Tieteelliseksi teokseksi kirja on kohtuullisen vetävästi kirjoitettu. Itseäni huumeiden historia on kiinnostanut etenkin niiden uskontolinkin vuoksi, tai täsmällisemmin siksi, että monet huumeiden vastaisen työn pioneereista olivat kristillisiä tahoja. Tässä teoksessa he ovat tosin pienessä roolissa.

Lachman, Gary: The Dedalus Book of the 1960s: Turn Off Your Mind (Deadalus Books, 2021)

Lachman (s. 1944) on Blondie-yhtyeen basisti ja esoteriaan erikoistunut tietokirjailija, tuottoisa sellainen. Olen aikaisemmin lukenut hänen kirjansa Blavatskysta ja Crowleysta, ja minusta ne olivat oikein vetäviä johdantoja näihin hahmoihin. Käsillä oleva opus on otteeltaan yleisempi ja hahmottaa isommin vuosikymmenen ”pimeää puolta” Charles Mansonista Anton LaVeyhin ja hippifasismiin. Jos joku tekisi siitä suomennoksen (kannatettava idea!), sen nimi voisi olla Okkultistinen 60-luku. Helposti lähestyttävää lukemistoa, jos aihepiiri yhtään kiinnostaa.

Sokala, Hannu: Raha ei ole sitä mitä luulet (Nemo, 2024)

Eläköitynyt taloustoimittaja kirjoittaa taloudesta tavalla, joka ei ole talousjournalismista kovin tuttu. Sokala pureutuu rahan ja pankkien historialliseen taustaan ja merkitykseen eilen ja tänään. Teos on erinomaisen sujuvasti kirjoitettu ja toimii hienosti äänikirjana. Sisältökin oli asiallinen, ainakin kaltaiseni taloustieteen ajoittaisen penkkiurheilijan näkökulmasta. Pakko myöntää, että Otavan omistama Nemo ei ole tietokirjojen kustantajana juuri tutkassani ollut. Ehkäpä täytyy petrata.

Garner, Ian: Z-sukupolvi: Venäjän fasistiset nuoriso- ja lapsisotilaat (Docendo, 2024)

Kanadalaisen historioitsijan yleistajuisen teoksen pääargumentti on, että Putinin Venäjä on fasistinen valtio, jonka kansallista ideologiaa voi kutsua esimerkiksi rusismiksi. En ole fasismintutkija, joten en ota kantaa määrittelyriitoihin, mutta Garnerin listaamien esimerkkien valossa väitettä ei ole vaikea uskoa. Suomalainen ja sinänsä runsas Venäjä-kriittinen julkinen keskustelu ei fasismikulmaa hyödynnä, mikä on itsessään mielenkiintoista. Kiinnostavaa on sekin, että tärkeänä osana Garnerin teosta ovat esimerkit Venäjän länsivastaisesta propagandasta, jonka kohteena on ”woke”. Siis aihe, joka on kova pala myös kotoisille konservatiiveillemme.

Meriläinen, Juha: Putinin alttaripoika (Otava, 2023)

Arkkipiispan teologisen erityisavustajan kirja Moskovan patriarkka Kirilistä, eli Venäjän ortodoksisen kirkon johtajasta. Meriläinen on tehnyt kotiläksynsä. Teos pureutuu Venäjän uskonnolliseen kenttään ja taustoihin, joiden valossa Kirilin toiminta Putinin vakiotukijana hahmottuu paremmin. Ortodoksisen kirkon rakennetta ja piirteitä olisi ollut mahdollista opettaa luterilaisvoittoiselle lukijakunnalle enemmänkin. Onnistunut teos joka tapauksessa. Ei sisällä lähivuosina yleistyneitä yrityksiä löytää jotain ”venäläistä sielunmaisemaa” tai ”kansanluonnetta”, jonka valossa maan poliittisen johdon imperialismi muka tulisi ymmärrettäväksi.

Ikäheimonen, Tero: Pirunkehto: Suomalaisen black metallin tarina. (Svart, 2016)

En ole juurikaan lukenut bändi- tai edes musiikkiaiheisia kirjoja, joten verrata en osaa. Ikäheimosen black metal -historiikki on kuitenkin minun silmääni melko perusteellinen katsaus englannissa syntyneen ja Pohjoismaissa uudelle kierteelle lähteneen musiikkityylin synnystä ja kasvusta Suomessa. Itseäni kiinnostivat erityisesti satanismiin ja muihin uskontoaiheisiin liittyvät kohdat, mutta bändien arkisemmatkin huolet ja murheet olivat mielenkiintoisia. Tässäkin kirjassa päästiin äärioikeistoteemojen pariin, kuten olettaa voi.

Menkää ulos. Siis ulkoilmaan.
Tuomas Äystö