Tyhmän uskontokeskustelun superviikko
Johtuuko sitten yltiöjännittävistä USA:n presidentinvaaleista vai mistä, mutta kuluneella viikolla matalaotsaista kulttuurisotaa on Suomessa annosteltu yli reseptin. Somekansaa ja lehdistöä puhuttivat paitsi Itäkeskuksessa kauppakeskussillalle pystytetty kyltti musliminaisten pukeutumisesta, myös Hämeenlinnan kaupungilta 1500 euroa netonneet vanhemmat, koska heidän lapsensa ”kuuli koulussa laulun Jeesuksesta”. Nämä keskustelut olivat enimmäkseen, no, sietämättömän tyhmiä.
Jeesusta, Halloweenia, pukeutumissääntöjä ja Vaasan ”islamisaatiota”. Huh, mikä viikko!
YLE otsikoi torstaina räväkästi, että ” Uskonnoton lapsi kuuli koulussa laulun Jeesuksesta – nyt Hämeenlinna joutuu maksamaan 1 500 euron hyvityksen”.
Otsikko on populistinen ja tarkoituksella tehty öyhötysmagneetti, jonka villiin kommenttiraitaan reagointiin pyydettiin apua uskontotieteen professori Titus Hjelmiltä. Ehkä tämä oli suunnitelma alun alkaenkin. Hjelm teki parhaansa asioiden suhteuttamiseksi.
Jotenkin oireellista on, että tämä kommentointia kommentoiva juttu keräsi kommentteja alkuperäiseen juttuun verrattuna lähes tuplamäärän: tätä kirjoittaessa yli 600 kappaletta.
Samaa räyhähenkeä oli samaisen päivän otsikossa YLE:llä, jonka mukaan ”Muslimeja on Vaasassa niin paljon, että tilat käyvät ahtaiksi – yhteisö haluaisi ostaa kirkon ja tehdä siitä moskeijan.” Jutun lukemalla selviää, että kyse on kolmesta, ainakin kuvien perusteella ahtaasta vuokratilasta. Niiden voi olettaa käyvän nopeasti pieniksi jo muutamalle sadalle aktiivikävijälle.
Mitä Jeesus-altistukselle kouluissa tulee, em. otsikko on harhaanjohtava, ellei suorastaan virheellinen. Lain näkökulmasta ongelma ei ole se, että oppilas kuuli ja näki uskonnollista sisältöä. Näinhän voi käydä vaikkapa kadulla, eikä tällöin kenenkään oikeuksia rikota.
Lain mukaan koulu on julkisten tilojen erikoistapaus, jossa koululla on velvollisuus taata uskonnoton vaihtoehto. Otsikointi onkin mautonta uskonnottomien oikeuksien vähättelyä. Jos lainsäädännöstä ei ole samaa mieltä, oikea tapa edetä on pyrkiä muuttamaan lainsäädäntöä, ei vinoilla oikeuksiaan käyttäville vanhemmille.
Tähän keskusteluun väljästi liittyen kristillisdemokraattien kansanedustaja Päivi Räsänen jätti perjantaina kirjallisen kysymyksen hallitukselle – jossa hänen oma puolueensa istuu – koskien Halloweenin viettoa kouluissa ja päiväkodeissa. Kristillisyydestään tunnetun Räsäsen mukaan Halloween saattaa piruhahmoineen kaikkineen olla lapsille pelottavaa ja haitallista.
No, ehkäpä ainakin pakanapiirejä ilahduttaa Räsäsen mahdollisesti vahingossa ehdottama paluu esikristilliseen sadonkorjuujuhlaperinteeseen:
Syksyllä olisi perustellumpaa halloweenin sijaan viettää perinteisemmin esimerkiksi sadonkorjuujuhlaa, jossa käsitellään positiivisia ja valoisia asioita. Lapset oppisivat arvostamaan kotimaista maataloutta ja samalla liittyisivät Suomessa pitkäaikaisemman juhlan perinteeseen.
Oli miten oli, uutiskirjeeni lukijan mielenkiinto ei luultavasti riitä näiden kaikkien keskusteluiden perkaamiseen, joten poimin tarkempaan syyniin vain yhden esimerkin: pukeutumissääntöjä koskevan banderollin.
Kyltti Itiksessä
Media sai maanantaina 28.10 vinkin, että Itäkeskuksen Hansasillalle on ilmestynyt roll up -kyltti, jossa siteerataan Koraania ja ohjeistetaan kuvallisesti, että mikä on musliminaisille sovelias vaatetus. Kyltti näkyy osittain kuvassa alla.
Kyltissä siteerattiin Koraaniin 33. luvun kohtaa 59 englanniksi ja arabiaksi. Vuoden 1957 suomennoksessa (joka sattuu minulla nyt olemaan käsillä) lukee kyseisessä kohdassa seuraavasti:
Oi profeetta, sano vaimoillesi ja tyttärillesi sekä oikeauskoisten naisille, että he kietoisivat vaateensa ympärilleen! Tämä on mukavin tapa heille tulla tunnetuiksi, jotta heille ei tehtäisi ilkivaltaa. Niin, Jumala on anteeksiantava ja laupias.
Kyltin pystyttäjä oli alkuviikosta vielä kysymysmerkki. Hesari sai kuitenkin mysteerin ratkaisua torstaihin mennessä. Banderollin tehtailija oli muuan Yvan Bah, joka on kuvassa yllä.
Jutussa kerrottiin, että ”Hansasillan lisäksi Bah käy Puhoksella jakamassa Koraaneja ja keskustelemassa ihmisten kanssa.” Hän kertoi haastattelussa, että kyltin tarkoituksena oli olla ”muistutus Koraanin ohjeista muslimeille, ei käsky kaikelle kansalle.” Hän lisäsi, että ”lopulta kyse on ihmisen omasta valinnasta”.
Myös Ilta-Sanomat jututti Bahia. Hän kertoi lehdelle ”kampanjoivansa satunnaisina päivinä”, jaellen kirjasia, eri kielisiä Koraaneja ja jutellen ohikulkijoille.
Kyltistä noussutta kritiikkiä Bah piti osin väärinymmärryksenä ja islamofobisena. Hän kommentoi Ilta-Sanomille, että totta kai Suomessa saa pukeutua miten haluaa, jatkaen, että ”se tulee suoraan Koraanista ja on vain muistutus.”
Spinniä pukeutumiskyltistä
Positiivisen kautta: aloitetaan sanomalla, että perusteltujakin puheenvuoroja Itiksen pukeutumiskyltistä kuultiin. Esimerkiksi ihmisoikeusaktivisti Ujuni Ahmed kommentoi, että hän vastustaa pukeutumissääntöjä kategorisesti. Hän myös kritisoi ajatusta siitä, että esimerkiksi seksuaalisesta häirinnästä voisi vierittää vastuuta häirinnän kohteelle tämän pukeutumisen vuoksi, kuten siteeratusta Koraanin kohdasta on tulkittavissa.
Ymmärrystä minulta sen sijaan ei heru esimerkiksi kokoomuksen kansanedustaja Tere Sammallahdelle, joka käytti tilaisuuden tasa-arvotoimijoille vinoilemiseen. Edustaja penäsi X:ssä keskiviikkoiltana naisjärjestöiltä Nytkis ry, Naisasialiitto Unioni ja UN Women Suomi kannanottoa Itiksen pukeutumiskylttiin. ”Eikö tässä olisi oiva tilaisuus vastustaa patriarkaattia ja naisvihaa?”, kysyi Sammallahti.
Kysymyksen taustalla on laitaoikeistolainen ajatus, jonka mukaan länsimaiset tasa-arvotoimijat katsovat maahanmuuttajakulttuurien tasa-arvo-ongelmia läpi sormien ja keskittyvät vain valtaväestökulttuureiden kritisoimiseen. Kehotan vilkaisemaan, että mitä esimerkiksi edellä mainitsemani Ujuni Ahmed on aikaisemmin aiheesta sanonut.
Laajemmin X:n käyttäjät hyökkäsivät kylttiä vastaan isolla rintamalla todeten, että se on ilmiselvä merki Suomen “islamisaatiosta”.
Kyltti kauniiseen käteen
Keskiviikkona kylttiä kommentoi myös esim. Vihreiden puheenjohtaja Sofia Virta, jonka mukaan se joutaisi roskalavalle.
Enpä minäkään kyltin sanomaa tue, ei siinä. Oletan kansanedustajan kuitenkin yleisesti ottaen tukevan oikeutta mielenosoitukseen. Tätä keskustelua ei käyty.
Pohdin itse keskiviikkona somepalvelu Blueskyssä, että oikea tapa tulkita Itiksen pukeutumiskylttiä on todennäköisesti sen tarkastelu juurikin mielenosoituksena. Siis jonain samanlaisena kuin toisinaan torilla auton perässä vedetyt kristilliset kyltit, joissa kerrotaan homoseksuaalisuuden olevan syntiä; lueppa itse Raamatusta.
Torstain uutinen varmisti, että kyltti tosiaankin oli kokonaisen yhden saarnaajan mielenilmaus. Lehtijutuista kävi ilmi, että Bah on kristillisten katusaarnaajien kaltainen toimija, joka on tarttunut uuteen hengelliseen tehtäväänsä tuoreen käännynnäisen innolla: Ilta-Sanomien haastattelussa selvisi, että hän on kääntynyt kristitystä muslimiksi 1,5 vuotta sitten.
Kylteistä puheen ollen Iltalehti uutisoi Yvan Bahille analogisesta hahmosta kesäkuussa (kuva yllä). Kyseessä oli saarnaaja, ruoka-aputyöntekijä ja perussuomalaisten kunnallis- ja aluevaaliehdokas sekä Vantaan kaupungin varavaltuutettu Timo Valtonen. Kyltissä luki muun muassa, että ”ei homoutta kouluihin”, ja että ”Jesus saves from Hell”. Jokin väkijoukko oli uutisen mukaan tullut häiritsemään mielenosoitusta ja kaatamaan ja repimään kyseistä kylttiä.
Valtonen kommentoi, että ”Suomessa on sananvapaus”. Siinä hän on aivan oikeassa. Sitä käyttivät hän itse, Bah Itiksessä, ja myös minä käytän sitä tässä kirjoituksessa. Sananvapauden puitteissa minun on helppo todeta esimerkiksi, että olen useista arvokysymyksistä eri mieltä niin Valtosen kuin Bahin kanssa.
Bahin tapa puolustaa näkemystään sanomalla, että ”se tulee Koraanista” tuo mieleen tietenkin myös Päivi Räsäsen. Räsänen odottaa paraikaa oikeustapauksensa käsittelyä korkeimmassa oikeudessa, jossa häntä syytetään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan homovastaisen kommentointinsa vuoksi.
Räsänen ja hänen tukijansa ovat parhaansa mukaan koittaneet spinnata tapausta muotoon: ”nyt ollaan kieltämässä Raamatun siteeraamista”. Tämä on tietenkin rumaa harhaanjohtamista. Rikosoikeuden näkökulmasta ei ole merkitystä, siteerasiko vastaaja Taru sormusten herrasta -kirjaa vai Raamattua, jos hän käytti sitä viharikolliseksi tulkittavalla tavalla.
Pelkkää teksiä esittelemällä ei taatusti joudu lain kanssa ongelmiin. Jos näin olisi, minulla olisi uskontotieteen yliopistonlehtorina varmasti jo monta sakkoa niskassa.
Bah tekee muodoltaan Räsäs-henkisten kanssa saman yksinkertaistuksen viestiessään, että ”katsokaa Koraanista”. Hän toki ajattelee tekstin tukevan omaa näkemystään yksiselitteisesti, vaikka tosiasiassa se on puhki debatoitu tulkintakysymys. Niin ovat Raamatunkin potentiaalisesti homoseksuaalisuutta koskevat kohdat.
Pyhiin kirjoihin vetoaminen on klassikko, mutta niiden venyvän ja paukkuvan monitulkintaisuuden pitäisi tässä vaiheessa olla suuremmalle yleisölle jo selvä asia.
Parempaa tulevaa viikkoa toivottaen,
Tuomas Äystö